Aika on nyt kyllä vaan hujahtanut jonnekin!
Anteeksi siis kovasti pitkästä päivitysvälistä!
Jotenkin täällä ei kaipaa nettiä
ja muuta tietotekniikkaa yhtään niin paljon kuin Suomessa.
Tuntuu, että meen mieluummin ulos kävelylle tai tutustumaan
paikallisten elämään kuin istun tietokoneella ja
selaan nettiä. Kaikki kaveritkin valittaa, kun en koskaan ehdi
jutella niiden kanssa – oon tosi pahoillani, yritän parantaa!
Mutta toisaalta kun ei tätä oikein osaa pukea sanoiksi, että
miksi mulla on täällä niin kiireistä,
kun ei oikeastaan ole…täällä kaikilla on vaan jotenkin niin
ihana asenne elämään ja se on tarttunut. Ikinä
ei ole kiire ja aina on aikaa pysähtyä juttelemaan tutuille ja
tuntemattomille. Turhaan me kaikki stressataan itseämme niin
kauheasti kiireellä ja suorittamisella, kun elämä
voi olla oikeasti leppoisaa ja rauhallista – kiireetöntä!
Mutta on tässä ehtinyt tapahtuakin vaikka mitä
sen jälkeen,
kun viimeksi kirjoitin. Käytiin Ismetin kanssa tosiaan
siellä
markkinoilla ja ollaan käyty pari kertaa uudestaankin. Siellä
on aivan mahtavaa!
|
Minä tutkimassa ihania mattoja! |
|
|
|
Näitä haluun mukaan Suomeen! |
Niin paljon tuoreita hedelmiä ja mausteita, etten oo ikinä
nähnyt.
Ja sitten siellä oli kaikenlaisia käsitöitä ja vaikka mitä
muuta ihanaa. Ismet myös tutustutti mut turkkilaiseen katuruokaan. Monille
siitä
tulee mieleen kebab ja sitä mäkin maistoin. Yritin kyllä
sanoa Ismetille, että oon maistanut sitä jo Suomessa eikä
se ole mun suosikkini – mutta voi tätä turkkilaista versiota! Se oli
aivan suussa sulavaa! Jälkkäriksi syötiin maailman
mehukkainta vesimelonia ja Ismet osti mulle vielä tuoreita aprikooseja kotiin
viemisiksi. Isän perhe oli aivan haltioissaan, kun vein ne niille ja
ne kehui Ismetiä maasta taivaisiin… Tässä vähän kuvia!
|
Mausteita, mausteita! |
|
Grillattua maissia, herkullista... |
|
Tosta tuli tikkari, iiik miten ihana! |
|
Niin söpöjä lasituikkuja! |
Jotenkin hassua, kun isän perhe yrittää
koko ajan keksiä mulle ja Ismetille yhteistä tekemistä…ihan
niin kuin ne yrittäisi parittaa meitä tai jotain! Mutta eihän
ne nyt oikeasti voi tosissaan olla, ei Ismet vois ikinä olla musta
kiinnostunut, se kun on ainakin yli kakskyt ja mä oon vaan tällanen
teinityttö. Mä uskon, että
se yrittää
vaan olla mukava, kun tietää, että mulla ei oo
ketään
kavereita täällä! Mutta se on kyllä
hauska tyyppi ja sen kanssa on niiiin kiva viettää aikaa!
No, ehkä puhun jostain muusta kuin
Ismetistä
hetken nyt… :D Isän koko suku on aivan hullaantunut
turkkilaisiin tv-draamoihin. Ne tulee joka ilta meidän luo istumaan
iltaa ja katsomaan uusimmat käänteet. Ja ne tv-sarjat ei ole
mitään
puolen tunnin mainoksilla kyllästettyjä pläjäyksiä
niin kuin Suomessa vaan ne saattaa kestää kaksikin tuntia per jakso. Siis
kaksi tuntia, se on jo elokuvan verran! Mä yritän pysyä
kanssa kärryillä
siitä
mitä
niissä
tapahtuu, että voin osallistua keskusteluun, mutta ne on tosiaan
turkiksi eikä mun kielitaito ihan vielä riitä seuraamaan
niitä
livenä.
Toki Ismet yrittää opettaa mulle koko ajan turkkia ja kyllä
mä
opinkin, mutta silleen hitaasti ja varmasti :D
Mä oon löytänyt
netistä
yhden sellaisen sarjan, josta tykkään tosi paljon ja oon katsonut
sitä
itsekseni. Sen nimi on Al Yazmalım eli tyttö, jolla on
punainen huivi. En mä siitä vielä ihan
kauheasti ymmärrä, mutta yritän
kovasti! Jotain jaksoja löytyy englanniksikin tekstitettyinä
niin sekin auttaa jo kovasti. Jotenkin tosi mielenkiintoista, kuinka erilaisia
nää
sarjat on verrattuna Suomeen. Aika avartavaa huomata, että
maailmassa on niin erilaisia juttuja vaikka me kaikki ollaan ihan samanlaisia
ihmisiä!
Oon ajatellut, että voisin sitten Suomessakin alkaa seurata vähän
tällaisia
tuntemattomampia sarjoja netistä. Onko teillä
jotain vinkkejä? :)
Ja nyt muuten kelpaa katsella sarjoja. Ismet oli nimittäin
ihana ja antoi mulle sen nettitunnukset yliopistolle, jossa se opiskelee. Niin,
Ismetistä
tulee muuten arkkitehti, jos en oo muistanut mainita! Mutta pääsen
siis täällä
kirjastossa nettiin milloin haluan…tai silloin, kun yliopisto on
auki, en nyt keskellä yötä tänne voi tulla! Mutta nyt
ajattelin lopettaa tän lavertelun ja syventyä katsomaan seuraavaa jaksoa tosta
sarjasta, joten moido! :)
-Anni
Toi tarina oli kyl tosi hyvä mä tykkäsin siitä:)
VastaaPoistaTosi kivalta tuo matka kuulostaa :)
VastaaPoista