keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Aika juoksee, niin minäkin


Aika on nyt kyllä vaan hujahtanut jonnekin! Anteeksi siis kovasti pitkästä päivitysvälistä! Jotenkin täällä ei kaipaa nettiä ja muuta tietotekniikkaa yhtään niin paljon kuin Suomessa. Tuntuu, että meen mieluummin ulos kävelylle tai tutustumaan paikallisten elämään kuin istun tietokoneella ja selaan nettiä. Kaikki kaveritkin valittaa, kun en koskaan ehdi jutella niiden kanssa – oon tosi pahoillani, yritän parantaa! Mutta toisaalta kun ei tätä oikein osaa pukea sanoiksi, että miksi mulla on täällä niin kiireistä, kun ei oikeastaan ole…täällä kaikilla on vaan jotenkin niin ihana asenne elämään ja se on tarttunut. Ikinä ei ole kiire ja aina on aikaa pysähtyä juttelemaan tutuille ja tuntemattomille. Turhaan me kaikki stressataan itseämme niin kauheasti kiireellä ja suorittamisella, kun elämä voi olla oikeasti leppoisaa ja rauhallista – kiireetöntä! 

Mutta on tässä ehtinyt tapahtuakin vaikka mitä sen jälkeen, kun viimeksi kirjoitin. Käytiin Ismetin kanssa tosiaan siellä markkinoilla ja ollaan käyty pari kertaa uudestaankin. Siellä on aivan mahtavaa! 
 
Minä tutkimassa ihania mattoja!


Näitä haluun mukaan Suomeen!

Niin paljon tuoreita hedelmiä ja mausteita, etten oo ikinä nähnyt. Ja sitten siellä oli kaikenlaisia käsitöitä ja vaikka mitä muuta ihanaa. Ismet myös tutustutti mut turkkilaiseen katuruokaan. Monille siitä tulee mieleen kebab ja sitä mäkin maistoin. Yritin kyllä sanoa Ismetille, että oon maistanut sitä jo Suomessa eikä se ole mun suosikkini – mutta voi tätä turkkilaista versiota! Se oli aivan suussa sulavaa! Jälkkäriksi syötiin maailman mehukkainta vesimelonia ja Ismet osti mulle vielä tuoreita aprikooseja kotiin viemisiksi. Isän perhe oli aivan haltioissaan, kun vein ne niille ja ne kehui Ismetiä maasta taivaisiin… Tässä vähän kuvia!

Mausteita, mausteita!

Grillattua maissia, herkullista...

Tosta tuli tikkari, iiik miten ihana!

Niin söpöjä lasituikkuja!

Jotenkin hassua, kun isän perhe yrittää koko ajan keksiä mulle ja Ismetille yhteistä tekemistä…ihan niin kuin ne yrittäisi parittaa meitä tai jotain! Mutta eihän ne nyt oikeasti voi tosissaan olla, ei Ismet vois ikinä olla musta kiinnostunut, se kun on ainakin yli kakskyt ja mä oon vaan tällanen teinityttö. Mä uskon, että se yrittää vaan olla mukava, kun tietää, että mulla ei oo ketään kavereita täällä! Mutta se on kyllä hauska tyyppi ja sen kanssa on niiiin kiva viettää aikaa!

No, ehkä puhun jostain muusta kuin Ismetistä hetken nyt… :D Isän koko suku on aivan hullaantunut turkkilaisiin tv-draamoihin. Ne tulee joka ilta meidän luo istumaan iltaa ja katsomaan uusimmat käänteet. Ja ne tv-sarjat ei ole mitään puolen tunnin mainoksilla kyllästettyjä pläjäyksiä niin kuin Suomessa vaan ne saattaa kestää kaksikin tuntia per jakso. Siis kaksi tuntia, se on jo elokuvan verran! Mä yritän pysyä kanssa kärryillä siitä mitä niissä tapahtuu, että voin osallistua keskusteluun, mutta ne on tosiaan turkiksi eikä mun kielitaito ihan vielä riitä seuraamaan niitä livenä. Toki Ismet yrittää opettaa mulle koko ajan turkkia ja kyllä mä opinkin, mutta silleen hitaasti ja varmasti :D 

Mä oon löytänyt netistä yhden sellaisen sarjan, josta tykkään tosi paljon ja oon katsonut sitä itsekseni. Sen nimi on Al Yazmalım eli tyttö, jolla on punainen huivi. En mä siitä vielä ihan kauheasti ymmärrä, mutta yritän kovasti! Jotain jaksoja löytyy englanniksikin tekstitettyinä niin sekin auttaa jo kovasti. Jotenkin tosi mielenkiintoista, kuinka erilaisia nää sarjat on verrattuna Suomeen. Aika avartavaa huomata, että maailmassa on niin erilaisia juttuja vaikka me kaikki ollaan ihan samanlaisia ihmisiä! Oon ajatellut, että voisin sitten Suomessakin alkaa seurata vähän tällaisia tuntemattomampia sarjoja netistä. Onko teillä jotain vinkkejä? :)

Ja nyt muuten kelpaa katsella sarjoja. Ismet oli nimittäin ihana ja antoi mulle sen nettitunnukset yliopistolle, jossa se opiskelee. Niin, Ismetistä tulee muuten arkkitehti, jos en oo muistanut mainita! Mutta pääsen siis täällä kirjastossa nettiin milloin haluan…tai silloin, kun yliopisto on auki, en nyt keskellä yötä tänne voi tulla! Mutta nyt ajattelin lopettaa tän lavertelun ja syventyä katsomaan seuraavaa jaksoa tosta sarjasta, joten moido! :)


-Anni

2 kommenttia: