tiistai 11. marraskuuta 2014

Tulevaisuus Turkissa?


Moikka! Miten teillä on viime viikot menneet? :) Mulla on ollut kova kiire koulussa ja sit oon yrittänyt mahdollisimman paljon löytää aikaa jutella Ismetin kanssa. Tää kihloissa olo on ihanaa, mutta jollain tapaa myös tosi raastavaa, kun toinen on niin kaukana :( Eikö nyt olis just se aika, kun meillä olisi oikeus olla superrakastuneita ja näyttää se koko maailmalle ilman, että ihmiset pitää meitä hölmöinä? Ei sillä, että mua haittaisi se, että mua pidetään hölmönä muutenkaan, mutta kuitenkin. Onneksi me saadaan pian olla sitten koko ajan yhdessä, kun mennään naimisiin ja muutetaan yhteen. Odotan meidän yhteistä elämää niin kovasti, vaikka voikin välillä tietysti käydä hermoille, kun on tottunut siihen, ettei toinen oo koko ajan siinä vieressä :D

Toisaalta hyvä puoli tässä etäsuhteessa on se, että meillä on ollut nyt aikaa jutella kunnolla ja jakaa meidän unelmia ja haaveita tulevaisuudelle. Ollaan puhuttu tosi paljon ja heti aluksi päätettiin, että mä muutan Ismetin luo Turkkiin, jotta voidaan aloittaa kunnolla meidän yhteinen elämä. Sitten ruvettiin miettimään, että ehkä mun olisi kuitenkin hyvä käydä ainakin lukio täällä Suomessa ja Ismet lupasi harkita, että se voisi muuttaa Suomeen töihin siksi aikaa, että saisin koulun käytyä ja voitais palata sitten Turkkiin yhdessä. Olisi kyllä niin ihanaa, jos saataisiin asua yhdessä jo mun lukioaikana ja Ismetkin saisi tutustua paremmin mun suomalaiseen puoleen elämästä. Mulle on tosi tärkeää, että se tutustuu mun ystäviin ja perheeseen ja sitten ihan suomalaiseen kulttuuriinkin – suomalaisuus ja nää ihmiset on kuitenkin se toinen puoli musta! :)

Mutta Suomi-elämä ollaan suunniteltu kuitenkin vaan väliaikaiseksi eli Turkkiin suunnattaisiin mahdollisimman pian. Kyllä Turkki vaan on meidän maa ja se paikka, jossa molemmat viihdytään ja halutaan asua. Ismet haluaisi ehkä jäädä Trabzoniin, jotta voidaan olla lähellä sukua, mutta mua houkuttelee enemmän Istanbul. Se kaupunki vei niin mun sydämen mennessään! Siellä yhdistyi tosi mielenkiintoisella tavalla perinteet ja moderni suurkaupunki. Ja sieltä olisi tosi hyvät yhteydet sekä Suomeen että Trabzoniin, kun halutaan käydä moikkaamassa sukulaisia ja kavereita aina välillä.
 
Tässä kuva superkauniista Istanbulista!
Mä en ole ajatellut jäädä kotirouvauksi, vaikka muutettaisiinkin Turkkiin, vaikka tiedän, että Ismetin suku ja mun isäni toivovat kauheasti, että perustettaisiin perhe jo heti naimisiin menon jälkeen. Meille kuitenkin riittää Ismetin kanssa tää meidän kaksihenkinen perhe nyt alkuun (tai kolmihenkinen, jos pelastan Istanbulin kaduilta kissan niin kuin puhuin aiemmin). Lapsia ehtii tehdä sitten myöhemminkin, mehän ollaan vasta tosi nuoria! Mä haluaisin ainakin opiskella vielä lisää ja Ismet haluaisi puolestaan nähdä maailmaa. Ja kun ollaan eletty näin pitkään etäsuhteessa niin olis jotenkin ihana nauttia vaan Ismetin seurasta vähän aikaa – että saisin sen ihan vain itselleni hetkeksi! :)
Lisää Istanbulia kuvan muodossa <3
Ajattelin, että voisin hakea yliopistoon Istanbulissa. Voisin opiskella vaikka journalismia tai historiaa, molemmat kiinnostaa tosi paljon. Istanbulissa on useampi mahdollisuus opiskella englanniksi, vaikka tietysti haluaisin oppia turkinkin mahdollisimman hyvin. Mutta en usko, että pystyn yliopisto-opintoihin vielä näin pian turkiksi :D Ehkä turkki voisi olla mun sivuaine? Ja kyllähän sitä nopeasti oppii, kun joutuu sitten päivittäin käyttämään uusien kavereiden, opettajien ja muiden kanssa.
 
Öinen Istanbul <3
Musta on ihana haaveilla, eikö teistäkin? :) Mistä te unelmoitte? Tai mistä haaveilette tulevaisuuden suhteen? Tän postauksen kuvat on muuten siltä mun Turkin reissulta, jonka takia tän blogin alunperin perustinkin. Ihana Istanbul ja Ismet, kunpa pääsisin pian takaisin! ♥