keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Suomi vs. Turkki

Mä ajattelin nyt kertoa teille vähän eroavaisuuksia, joita oon Turkin ja Suomen välillä huomannut. Iso ero on vuodenajoissa: Turkissa kesäisin on kuivaa ja lämmintä ja talvella kylmää ja kosteaa. Suomessa on neljä ihanaa ja erilaista vuodenaikaa! Toisaalta se on Suomessa vähän raskastakin, kun tulee keväisin ja syksyisin loska- ja kurakelit, mutta jotenkin nautin niistäkin jollain oudolla tavalla! Sää aiheuttaa tietty erilaisuuksia myös luonnossa, mutta näitä eroja voi jokainen lueskella netistä tai kirjoista, jos ne kiinnostaa. Mä haluan kertoa teille nimenomaan siitä miten elämä täällä eroaa elämästä Suomessa.


Ensinnäkin täällä ei ole kiire mihinkään – ei ikinä! Aina on aikaa jutella, nauttia iltapäiväteestä ja käydä ostoksilla. Suomessa kaikki vaan paahtaa täysillä paikasta toiseen eikä osaa nauttia siitä (tai en mä tiedä, kyllähän joku voi nauttiakin kiireestä). Mutta mä jotenkin tykkään haaveilla ja turkkilainen kulttuuri sopii siihen aivan huippuhyvin! Sen lisäksi, ettei kenelläkään ole mikään kiire niin kaikilla on tosi positiivinen asenne elämään. Täällä ei kauheasti jakseta murehtia turhia vaan nautitaan siitä mitä on ja mietitään tulevaa sitten, kun se tulee eteen. Suomessa taas huolehditaan ehkä vähän turhankin paljon tulevasta ja käytetään aivan liikaa energiaa asioiden vatvomiseen ja murehtimiseen. Toisaalta sitten taas tykkään kyllä Suomessa siitä, että asiat tosissaan suunnitellaan ja asiat hoituu tietyllä tavalla ja niitä voi ennakoida. En tiedä kykenisinkö itse heittäytymään ihan niin huolettomaksi kuin esimerkiksi monet mun sukulaiset täällä. Kyllä mussa sen verran suomalaista pessimistiä taitaa olla ;)


Sitten ruoka, NAM! Täällä kaikki ruoat on mausteisia ja se päämaku, jota niissä haetaan, on aina vahvasti esillä. Jos ruoan pitää siis olla makeaa, niin se on sitten tosi makeaa ja jos sen pitää olla tulista, niin se on sitten tosi tulista. Suomalainen ruoka on siis huomattavasti vähemmän…en nyt sano, että maukasta, koska tykkään ihan älyttömästi myös suomalaisista perinneruoista, mutta tietyllä tapaa mauttomampaa kuitenkin. Tää on kyllä niin makuasia ja uskon, että kaikki suomalaiset herkut maistuu tosi hyviltä pitkästä aikaa! Ja täällä tehdään aika paljon ruokia erilaisista taikinoista, kun taas Suomessa käytetään lisäkkeenä enemmänkin perunaa tai jotain. Se on kyllä pakko sanoa, että välillä nää taikinasta tehdyt ruoat tulee täällä korvista ulos. Sitten syön taas juuri poimittuja hedelmiä ja kasviksia ja taas maistuu!


Yksi juttu, joka yllätti mut kuitenkin täysin oli se, miten mun oman ikäisten nuorten elämä eroaa suomalaisten nuorten elämästä. Täällä on oletuksena, että lapset ja nuoret osallistuu jo tosi nuorina perheen kodin huolehtimiseen ja varsinkin tytöiltä odotetaan apua kokkaukseen ja siivoukseen. En oo nähnyt täällä missään nuoria vaan hengailemassa…tai no ehkä muutaman siellä ostarilla, mutta ei ollenkaan niin paljon kuin Suomessa. Kaikki nuoret on tosi kohteliaita. Jotenkin musta tuntuu, ettei ne ole kokeilleet puoliakaan niistä asioista, joita nuoret Suomessa kokeilee. En tosin tiedä, että onko se huonokaan juttu. Ne osaa sitten ainakin hoitaa kotia, kun on aika muuttaa pois. Täälläon yksi mun serkku, joka on suurin piirtein saman ikäinen kuin minä ja se on ihan ihmeissään, kun oon kertonut sille kaikkea mitä suomalaiset nuoret tekee. Sen mielestä me ollaan ihan hulttioita!

En tiedä johtuuko tää siitä, että ollaan täällä vähän syrjemmässä. Esimerkiksi jossain Istanbulissa saattaa olla ihan eri meininki.
Yhteenvetona voisi sanoa, että viihtyisin sekä Turkissa että Suomessa oikein hyvin. Turkissa vie voiton ehkä ruoka ja kiireetön elämänasenne, Suomessa taas nuoruuden vapaus, että saa tehdä mitä haluaa, eikä mikään vahva sääntö kiellä sua kokeilemasta jotain vaan siksi että olet tyttö tai poika.  Nää nyt oli tällaisia pikaisia pohdintoja, joita tuli mieleen. Onhan näissä maissa vaikka mitä muitakin eroja. Mutta niistä joku toinen kerta sitten! Nyt lähden hakemaan Ismetiä koulusta ja mennään meren rantaan piknikille! Kuulemisiin! :) 


Tässä vielä muutama tunnelmakuva. :)







-Anni

tiistai 15. heinäkuuta 2014

Pitkästä aikaa

On tosi hassua miten nopeasti ihminen sopeutuu uusiin asioihin, ihmisiin ja paikkoihin. Musta tuntuu, että oisin ollut täällä aina! Suomi tuntuu just nyt niin kaukaiselta kuin olla ja voi…

Me käytiin katsomassa jalkapalloa Ismetin kanssa ja se oli kyllä niin hauskaa! Jalkapallo on täällä vähän sama kuin Suomessa jääkiekko – kaikki rakastaa sitä. Sen takia varmaan fiiliskin siellä pelissä oli aivan huippu! Joukkueina oli Trabzonin oma Trabzonspor, ja sitten joku toinen, josta en ihan saanut selvää niin en uskalla sitä tänne kirjoittaa. Ismet oli tosi innoissaan, että saatiin liput just tohon peliin. Ilmeisesti tää Trabzonspor on tosi menestynyt jalkapallojoukkue. Ne on voittaneet jotain tosi hyviä joukkueita ja pärjänneet muutenkin hyvin. Kovasti Ismet selitti niiden saavutuksista, mutta mulla meni puolet ohi, kun en tajua jalkapallosta mitään! :D

Paikallista junnuliigaa :)

Turkissa tykätään myös painista aivan hulluna. Mä ymmärrän siitä lajista vielä vähemmän kuin jalkapallosta, mutta Ismet tuntuu olevan ihan ekspertti siinäkin. Se haluaisi viedä mut katsomaan myös painiottelua, mutta mä taidan vetää rajan tuohon jalkapalloon. En oo nimittäin yhtään urheilijatyyppiä! :D

Mitäs muuta täällä on tapahtunut? Meillä on isän kanssa nykyään oma aamurutiini. Istutaan keittiössä, juodaan teetä (mä oon itse oppinut keittämään aivan ihanaa turkkilaista omenateetä) ja luetaan päivän sanomalehdet. Trabzonissa on muutamia paikallislehtiä ja isä lukee välillä myös vähän isompiakin turkkilaisia sanomalehtiä. Mutta joka tapauksessa siinä oppii aivan älyttömästi uusia sanoja! Aika hidastahan se on, mutta silti! :)

Teetä nautiskelemassa ulkoilmassa. Sitä tuntuu saavan täällä mistä vaan!
Ja niin! Mä haluan kissan heti kun tulen Suomeen! Täällä on tosi paljon kulkukoiria ja –kissoja ja ne on niin ihania! Voisin kaapata ne kaikki mukaani ja salakuljettaa Suomeen. Hmm…ehkä mun ei kannatakaan hankkia sitä kissaa Suomesta vaan voisin oikeasti adoptoida sen täältä Turkista. Mulla olis täällä jo monta vakiorapsutettavaa vaihtoehtona! :D Nojoo, en mä edes usko, että asuntolaan saa ottaa lemmikkejä niin varmaan pitää miettiä tätä asiaa vasta sitten joskus tulevaisuudessa…mutta aina kannattaa haaveilla! Se on mun mottoni! :)

Kissa kuljeksimassa! Hihi! 
Ja sitten ylläri: Mä menin tanssikurssille! Se on sellainen muutaman kerran alkeiskurssi kolbasti nimisestä tanssista. Tällä kurssilla opetellaan ihan vaan perusteita, mutta se on tosi hauskaa. Mulla on nyt pari kertaa ollut sitä ja vielä on pari kertaa jäljellä. Se on kyllä oikeasti eka urheilulaji, josta oon oikeasti innostunut. Tai en mä tiedä onko se oikeasti edes urheilua, mutta musta se ainakin tuntuu siltä, sen verran hiki tulee ja lihaksia särkee joka kerran jälkeen! Onkohan Suomessa tanssikouluja, joissa voisi opetella kolbastia? Saa vinkata, jos joku tietää! :) Mulla on myös tää yks videopätkä treeneistä…mietin, että kehtaanko laittaa sitä tänne, mutta päätin olla rohkee ja laittaa. Ei saa kauheasti arvostella, oon vielä aloittelija! :D




Aika tällaista perusarkea mä täällä vaan elelen. Käyn ostoksilla, teen ruokaa, auttelen kotona, yritän oppia turkkia ja vietän aikaa Ismetin kanssa. Täällä meidän kotona on muuten aivan ihana pieni yrttitarha takapihalla! Sieltä voi kerätä suoraan pensaasta just ne yrtit, joita tarvitsee ja ne on aina tosi raikkaita ja maukkaita. Muutenkin tykkään tästä meidän kodista. Täällä on jotenkin tosi kotoisaa ja lämmintä ja tänne on aina kiva tulla. En osaa selittää mikä siinä on, mutta mulla on täällä ihan erilainen fiilis kodista kuin mitä Suomessa tulee. Ehkä se on se tietty vahva mausteiden tuoksu keittiössä ja kauniit tekstiilit kaikissa huoneissa. Ei pelkästään jotain kertakäyttökalusteita vaan kaikilla huonekaluillakin on joku historia. Tuntuu, että kaikella on täällä tarkoitus!


Turkin kodissa :)))

Herkkuja keittiöstä! :)
No, ehkä oon vähän puolueellinen nyt kun oon niin uppoutunut tähän kaikkeen! :D Nyt Ismet tuli hakemaan mua. Me lähdetään käymään ostarilla. Ismetin mukaan mun pitää saada merkkivaatteita vaikka mä kuinka yritän sille selittää, että tykkään just tällaisesta vähän kirpparimaisesta lookista ja voisin ostella kaikki mun vaatteet tuolta toreilta ja markkinoilta, koska ne on niin kauniita ja erilaisia. Mutta Ismetin päätä ei noin vaan käänellä! :D Se on vissiin joku statusjuttu täällä, että jos on varaa pukeutua merkkivaatteisiin niin sitten pukeudutaan. Että näytetään tavallaan sillä pukeutumisella oma elintaso. Miksi sitä pitäisi toisaalta niin kauheasti esitellä, eikö olis kiva pukeutua niin, että itse tykkää ja tuntuu hyvältä? En tiedä, mutta pakko kai mun on joku yksi vaate ostaa. Tykkään kyllä toisaalta vaatteista ja niiden yhdistelemisestä, joten varmaan me päästään yhteisymmärrykseen… :D Miten te muuten tykkäätte pukeutua? Onko teillä joku tietty lookki?

Seuraavaan kertaan!



-Anni