Moi taas kaikki! Onko siellä enää edes ketään lukijoita vai onko kaikki siirtyneet jo muiden blogien maailmaan? Toivottavasti ette oo ihan unohtaneet mua! Mä tiedän, että sanoin aiemmin lopettavani tän blogin, mutta tänään tuli sellainen fiilis, että mun on pakko taas postata! Muistatteko ihanan Ismetin, jonka jouduin jättämään Turkkiin?
Me mennään naimisiin!! ♥ Se tuli käymään täällä Virtauksessa (siis Turkista
asti!) ja pyysi mua vaimokseen. Menin ihan hämilleni ja halusin eka miettiä
asiaa, mutta kyllä musta sitten miettimisen jälkeenkin tuntui siltä, että Ismet
on just se ihminen, jonka kanssa haluan jakaa loppuelämäni. Eli mä sanoin kyllä
ja me ollaan nyt sitten virallisesti kihloissa. Tai ei vielä ihan virallisesti,
koska meidän pitää mennä Turkkiin, jossa molempien vanhemmat hyväksyy pienellä
rituaalilla meidän liiton ja antaa siunauksensa. Turkissa on itse asiassa kaksi
vaihetta eli ensin tulee esikihlaus, sitten vasta virallinen kihlaus ja lopulta
sitten se avioliitto. Vaikkei tää siis ihan virallista vielä olekaan niin mulle
se kuitenkin on jo täyttä totta – jotenkin todella omituinen, mutta silti niin
onnellinen fiilis! :) ♥
Halutaan edetä
Ismetin kanssa nyt ihan rauhassa, mutta kyllähän niitä häitäkin täytyy alkaa jo
vähän miettiä. Ehkä isoimpana päätöksenä meillä on se, että pidetäänkö häät
Turkissa vai Suomessa vai ehkä molemmissa niin, että meille tulee kaksi juhlaa?
Ja miten osataan yhdistää kahden kulttuurin perinteet yhteen juhlaan? Mä kyllä
tavallaan haluaisin pitää ne häät Turkissa, koska siellä me on tavattu ja se on
tavallaan mun ja Ismetin yhteinen maa. Oon myös kuullut jonkin verran
turkkilaisista häistä ja ne kuulostaa aivan ihanilta! Turkkilaisiin häihin
liittyy tosi paljon erilaisia perinteitä ennen häitä ja itse hääjuhla saattaa
kestää monesti kolmekin päivää. Erilaiset perinteet ja rituaalit on mun mielestä
tosi mielenkiintoisia ja niiden kautta tulee varmasti enemmän sellainen tunne,
että siirtyy elämässä seuraavaan vaiheeseen verrattuna siihen, ettei niitä
olisi.
Musta tuntuu,
etten osaa nyt edes ajatella tai kirjoittaa mitään, kun oon vain niin onnellinen.
Oon katsellut netistä ainakin miljoona turkkilaisia häävideoita enkä malta
odottaa, että päästään suunnitelmissa itsekin vauhtiin! Tässä yksi mun
suosikeista:
Rakastunein terveisin
Anni