torstai 21. elokuuta 2014

We’ll meet again

No tässä vihdoin raporttia mun viimeisistä hetkistä Turkissa...

Mun tulee niin ikävä kaikkea! Enkä mä todellakaan voi uskoa, että mun matka on jo ohi…mihin kaikki aika kului ja mitä mä tein? Tuntuu, että ihan vasta tulin Turkkiin ja vaikka oon oppinut tosi paljon ja tavannut aivan mielettömiä ihmisiä niin silti tuntuu, etten olis ollu valmis lähtemään takaisin Suomeen. Olis ollut vielä niin paljon nähtävää ja koettavaa! 

Suloisia sukulaispoikia :)
Meillä oli ne mun jäähyväisjuhlat ja ne oli kyllä taas niin mahtavat! Turkissa osataan juhlia ja ne juhlat oli vielä jotenkin erityisen tärkeät mulle. 
Lähdössä juhliin :)

Kaikki siellä oli tulleet oikeasti mua varten – okei, olihan ne tulleet esimerkiksi sinne tervetulojuhlaankin, mutta sillon ne halus vaan tavata mut. Nyt niille oli tärkeää olla paikalla, koska ne oikeasti välitti musta ja halusi nähdä mut vielä ennen lähtöä. Ja vaikka ne oli jäähyväisjuhlat niin kaikki juhli silti jotenkin tosi iloisesti. Mullakin oli lopulta tosi iloinen ja hauska olo! Mutta kai turkkilaiset ajattelee sen niin, että me tavataan taas – eikä niin kuin pessimistit ja vähän realistitkin, ettei nähdä enää koskaan! Tässä muutama kuva juhlista :)




Onnellisena juhla-aterialla!
Isän suku on ollut aivan uskomattoman ihana mua kohtaan. Ne otti mut alusta asti osaksi perhettä ja musta ei ole koskaan tuntunut siltä, että olisin yhtäkkiä vaan ilmestynyt niiden elämään. Onko teistä joskus tuntunut samalta? Toivottavasti mä näen mahdollisimman montaa niistä vielä tulevaisuudessa! Mutta jos totta puhutaan niin jotenkin nyt ei inspiroi yhtään kirjoittaa. Siispä jätän teidät fiilistelemään biisiä, joka kuvaa mun tunteita just nyt: 


-Anni

tiistai 5. elokuuta 2014

Viimeistä viedään

Ismet laski tänään, että mun lähtöön on enää ihan liian vähän päiviä. Mä olen halunnut sivuuttaa koko jutun ja olla ajattelematta sitä, mutta tottahan se on: viimeistä viedään!  Mutta toisaalta mä aion vieläkin olla ajattelematta sitä lähtöä sen enempää. Eihän sitä tuu mitään, jos vaan mökötän ja murjotan…mä haluan nauttia ihan täysillä vielä kun mulla on siihen mahdollisuus!

Mitä tässä ennen kotiinlähtöä sitten tapahtuu? No mun suku järjestää mulle isot jäähyväisjuhlat. Ja Ismetin kanssa käydään huomenna sellaisessa turkkilaisen kansanmusiikin konsertissa. Sitä kutsutaan täällä Türküksi ja siihen yhdistetään usein myös tanssi. Täällä Trabzonin alueella perinteinen kansanmusiikki ja –tanssityyli on just se kolbasti, josta kerroin aiemmin. Sitä tää konserttikin varmaan enimmäkseen sisältää. Aika mielenkiintoista nähdä millaista se on. Tai onhan mulla jonkinlainen kuva, kun oon kuullut radiosta ja itse kokeillut sitä tanssia siellä kurssilla, mutta kai se on ihan eri asia nähdä ihan oikeasti ammattilaisten tekemänä!

Toinen juttu mitä mä haluan ennen lähtöä tehdä on kirjata ylös kaikki ninen eli isän äidin eli mummin reseptit. Se tekee maailman parasta ruokaa ja haluan tehdä niitä Suomessakin. Oon imenyt kaiken opin mitä oon siltä saanut ja pakko sanoa, etten mä ihan tohelo ole enää keittiössä! :D Tässä alla on resepti mun uusimpaan bravuuriin eli mantiin, joka on turkkilainen…taikinanyytti!


                      ANNIN BRAVUURIMANTIT (4 annosta)

        Ainekset:

o     jauhoja (noin 5 dl)
o     kananmunia (2 kpl)
o     ”tarvittava” määrä vettä (noin ½ teelusikallista)
o     sipuleita (2 kpl)
o     jauhelihaa (300 g)
o     ruokaöljyä (noin 3 rkl)
o     maustamatonta jugurttia (250 g)
o     pippuria
o     chiliä
o     valkosipulia

(pahoittelut suurpiirteisistä mitoista, täällä ei kamalasti mittailla ruokaa tehdessä!) :D

Ohje:

o     Sekoita jauhot ja suola kulhossa. lisää kananmunat ja vesi ja sekoita käsin. Jos nestettä on liian vähän eikä taikina muodostu kunnolla, lisää vettä. Kun seos on pehmeän tuntuinen taikina ja aineet ovat täysin sekoittuneet, laita sivuun ja anna tekeytyä ainakin puoli tuntia.

o     Pilko sipulit ja laita ne siivilään ja anna sipulin nesteen valua pois. Sekoita sitten sipulit, jauheliha, suola ja pippuri keskenään. Sekoita niin kauan, että ainekset ovat kunnolla sekoittuneet.

o     Jaa valmis taikina kahteen osaan ja jauhota leipomisalusta. Kaulitse toisesta osasta suorakulmio (toinen kannattaa pitää peitettynä, ettei se kuivu). Yritä saada taikinalevystä mahdollisimman ohut. Leikkaa kaulitusta taikinasta noin 5x5 cm kokoisiksi neliöiksi.

o     Laita pari teelusikallista täytettä jokaisen neliön keskelle. Rutista sitten taikinan reunat kiinni niin, että täyte jää sisälle. Nipistä liitoskohta tiukasti kiinni. Tätä on vaikea selittää, mutta lopputuloksena pitäisi olla sellaisia pieniä nyyttejä! :D

o     Tee sitten toiselle taikinapallolle sama juttu. Kannattaa ripotella jauhoa valmiiden nyyttien päälle, ettei ne tartu toisiinsa!

o     Keitä kattilallinen vettä ja keitä nyyttejä noin 20-25 minuuttia. Täyte ei saisi olla vaaleanpunainen ja taikinan pitäisi olla kypsä.

o     Sekoita jugurtti ja valkosipuli keskenään (tämä on vähän niin kuin dippi tai kastike nyyteille!)

o     NAUTI!!

Siitä sitten vaan kaikki kokkailemaan! :D




-Anni