Suomi vs. Turkki

Mä ajattelin nyt kertoa teille vähän eroavaisuuksia, joita oon Turkin ja Suomen välillä huomannut. Iso ero on vuodenajoissa: Turkissa kesäisin on kuivaa ja lämmintä ja talvella kylmää ja kosteaa. Suomessa on neljä ihanaa ja erilaista vuodenaikaa! Toisaalta se on Suomessa vähän raskastakin, kun tulee keväisin ja syksyisin loska- ja kurakelit, mutta jotenkin nautin niistäkin jollain oudolla tavalla! Sää aiheuttaa tietty erilaisuuksia myös luonnossa, mutta näitä eroja voi jokainen lueskella netistä tai kirjoista, jos ne kiinnostaa. Mä haluan kertoa teille nimenomaan siitä miten elämä täällä eroaa elämästä Suomessa.

Ensinnäkin täällä ei ole kiire mihinkään – ei ikinä! Aina on aikaa jutella, nauttia iltapäiväteestä ja käydä ostoksilla. Suomessa kaikki vaan paahtaa täysillä paikasta toiseen eikä osaa nauttia siitä (tai en mä tiedä, kyllähän joku voi nauttiakin kiireestä). Mutta mä jotenkin tykkään haaveilla ja turkkilainen kulttuuri sopii siihen aivan huippuhyvin! Sen lisäksi, ettei kenelläkään ole mikään kiire niin kaikilla on tosi positiivinen asenne elämään. Täällä ei kauheasti jakseta murehtia turhia vaan nautitaan siitä mitä on ja mietitään tulevaa sitten, kun se tulee eteen. Suomessa taas huolehditaan ehkä vähän turhankin paljon tulevasta ja käytetään aivan liikaa energiaa asioiden vatvomiseen ja murehtimiseen. Toisaalta sitten taas tykkään kyllä Suomessa siitä, että asiat tosissaan suunnitellaan ja asiat hoituu tietyllä tavalla ja niitä voi ennakoida. En tiedä kykenisinkö itse heittäytymään ihan niin huolettomaksi kuin esimerkiksi monet mun sukulaiset täällä. Kyllä mussa sen verran suomalaista pessimistiä taitaa olla ;)

Sitten ruoka, NAM! Täällä kaikki ruoat on mausteisia ja se päämaku, jota niissä haetaan, on aina vahvasti esillä. Jos ruoan pitää siis olla makeaa, niin se on sitten tosi makeaa ja jos sen pitää olla tulista, niin se on sitten tosi tulista. Suomalainen ruoka on siis huomattavasti vähemmän…en nyt sano, että maukasta, koska tykkään ihan älyttömästi myös suomalaisista perinneruoista, mutta tietyllä tapaa mauttomampaa kuitenkin. Tää on kyllä niin makuasia ja uskon, että kaikki suomalaiset herkut maistuu tosi hyviltä pitkästä aikaa! Ja täällä tehdään aika paljon ruokia erilaisista taikinoista, kun taas Suomessa käytetään lisäkkeenä enemmänkin perunaa tai jotain. Se on kyllä pakko sanoa, että välillä nää taikinasta tehdyt ruoat tulee täällä korvista ulos. Sitten syön taas juuri poimittuja hedelmiä ja kasviksia ja taas maistuu!

Yksi juttu, joka yllätti mut kuitenkin täysin oli se, miten mun oman ikäisten nuorten elämä eroaa suomalaisten nuorten elämästä. Täällä on oletuksena, että lapset ja nuoret osallistuu jo tosi nuorina perheen kodin huolehtimiseen ja varsinkin tytöiltä odotetaan apua kokkaukseen ja siivoukseen. En oo nähnyt täällä missään nuoria vaan hengailemassa…tai no ehkä muutaman siellä ostarilla, mutta ei ollenkaan niin paljon kuin Suomessa. Kaikki nuoret on tosi kohteliaita. Jotenkin musta tuntuu, ettei ne ole kokeilleet puoliakaan niistä asioista, joita nuoret Suomessa kokeilee. En tosin tiedä, että onko se huonokaan juttu. Ne osaa sitten ainakin hoitaa kotia, kun on aika muuttaa pois. Täälläon yksi mun serkku, joka on suurin piirtein saman ikäinen kuin minä ja se on ihan ihmeissään, kun oon kertonut sille kaikkea mitä suomalaiset nuoret tekee. Sen mielestä me ollaan ihan hulttioita!

En tiedä johtuuko tää siitä, että ollaan täällä vähän syrjemmässä. Esimerkiksi jossain Istanbulissa saattaa olla ihan eri meininki.

Yhteenvetona voisi sanoa, että viihtyisin sekä Turkissa että Suomessa oikein hyvin. Turkissa vie voiton ehkä ruoka ja kiireetön elämänasenne, Suomessa taas nuoruuden vapaus, että saa tehdä mitä haluaa, eikä mikään vahva sääntö kiellä sua kokeilemasta jotain vaan siksi että olet tyttö tai poika.  Nää nyt oli tällaisia pikaisia pohdintoja, joita tuli mieleen. Onhan näissä maissa vaikka mitä muitakin eroja. Mutta niistä joku toinen kerta sitten! Nyt lähden hakemaan Ismetiä koulusta ja mennään meren rantaan piknikille! Kuulemisiin! :) 


Tässä vielä muutama tunnelmakuva. :)

-Anni

Pitkästä aikaa

On tosi hassua miten nopeasti ihminen sopeutuu uusiin asioihin, ihmisiin ja paikkoihin. Musta tuntuu, että oisin ollut täällä aina! Suomi tuntuu just nyt niin kaukaiselta kuin olla ja voi…

Me käytiin katsomassa jalkapalloa Ismetin kanssa ja se oli kyllä niin hauskaa! Jalkapallo on täällä vähän sama kuin Suomessa jääkiekko – kaikki rakastaa sitä. Sen takia varmaan fiiliskin siellä pelissä oli aivan huippu! Joukkueina oli Trabzonin oma Trabzonspor, ja sitten joku toinen, josta en ihan saanut selvää niin en uskalla sitä tänne kirjoittaa. Ismet oli tosi innoissaan, että saatiin liput just tohon peliin. Ilmeisesti tää Trabzonspor on tosi menestynyt jalkapallojoukkue. Ne on voittaneet jotain tosi hyviä joukkueita ja pärjänneet muutenkin hyvin. Kovasti Ismet selitti niiden saavutuksista, mutta mulla meni puolet ohi, kun en tajua jalkapallosta mitään! :D

Paikallista junnuliigaa :)

Turkissa tykätään myös painista aivan hulluna. Mä ymmärrän siitä lajista vielä vähemmän kuin jalkapallosta, mutta Ismet tuntuu olevan ihan ekspertti siinäkin. Se haluaisi viedä mut katsomaan myös painiottelua, mutta mä taidan vetää rajan tuohon jalkapalloon. En oo nimittäin yhtään urheilijatyyppiä! :D

Mitäs muuta täällä on tapahtunut? Meillä on isän kanssa nykyään oma aamurutiini. Istutaan keittiössä, juodaan teetä (mä oon itse oppinut keittämään aivan ihanaa turkkilaista omenateetä) ja luetaan päivän sanomalehdet. Trabzonissa on muutamia paikallislehtiä ja isä lukee välillä myös vähän isompiakin turkkilaisia sanomalehtiä. Mutta joka tapauksessa siinä oppii aivan älyttömästi uusia sanoja! Aika hidastahan se on, mutta silti! :)

Teetä nautiskelemassa ulkoilmassa. Sitä tuntuu saavan täällä mistä vaan!

Ja niin! Mä haluan kissan heti kun tulen Suomeen! Täällä on tosi paljon kulkukoiria ja –kissoja ja ne on niin ihania! Voisin kaapata ne kaikki mukaani ja salakuljettaa Suomeen. Hmm…ehkä mun ei kannatakaan hankkia sitä kissaa Suomesta vaan voisin oikeasti adoptoida sen täältä Turkista. Mulla olis täällä jo monta vakiorapsutettavaa vaihtoehtona! :D Nojoo, en mä edes usko, että asuntolaan saa ottaa lemmikkejä niin varmaan pitää miettiä tätä asiaa vasta sitten joskus tulevaisuudessa…mutta aina kannattaa haaveilla! Se on mun mottoni! :)

Kissa kuljeksimassa! Hihi! 

Ja sitten ylläri: Mä menin tanssikurssille! Se on sellainen muutaman kerran alkeiskurssi kolbasti nimisestä tanssista. Tällä kurssilla opetellaan ihan vaan perusteita, mutta se on tosi hauskaa. Mulla on nyt pari kertaa ollut sitä ja vielä on pari kertaa jäljellä. Se on kyllä oikeasti eka urheilulaji, josta oon oikeasti innostunut. Tai en mä tiedä onko se oikeasti edes urheilua, mutta musta se ainakin tuntuu siltä, sen verran hiki tulee ja lihaksia särkee joka kerran jälkeen! Onkohan Suomessa tanssikouluja, joissa voisi opetella kolbastia? Saa vinkata, jos joku tietää! :) Mulla on myös tää yks videopätkä treeneistä…mietin, että kehtaanko laittaa sitä tänne, mutta päätin olla rohkee ja laittaa. Ei saa kauheasti arvostella, oon vielä aloittelija! :D

Aika tällaista perusarkea mä täällä vaan elelen. Käyn ostoksilla, teen ruokaa, auttelen kotona, yritän oppia turkkia ja vietän aikaa Ismetin kanssa. Täällä meidän kotona on muuten aivan ihana pieni yrttitarha takapihalla! Sieltä voi kerätä suoraan pensaasta just ne yrtit, joita tarvitsee ja ne on aina tosi raikkaita ja maukkaita. Muutenkin tykkään tästä meidän kodista. Täällä on jotenkin tosi kotoisaa ja lämmintä ja tänne on aina kiva tulla. En osaa selittää mikä siinä on, mutta mulla on täällä ihan erilainen fiilis kodista kuin mitä Suomessa tulee. Ehkä se on se tietty vahva mausteiden tuoksu keittiössä ja kauniit tekstiilit kaikissa huoneissa. Ei pelkästään jotain kertakäyttökalusteita vaan kaikilla huonekaluillakin on joku historia. Tuntuu, että kaikella on täällä tarkoitus!

Turkin kodissa :)))

Herkkuja keittiöstä! :)

No, ehkä oon vähän puolueellinen nyt kun oon niin uppoutunut tähän kaikkeen! :D Nyt Ismet tuli hakemaan mua. Me lähdetään käymään ostarilla. Ismetin mukaan mun pitää saada merkkivaatteita vaikka mä kuinka yritän sille selittää, että tykkään just tällaisesta vähän kirpparimaisesta lookista ja voisin ostella kaikki mun vaatteet tuolta toreilta ja markkinoilta, koska ne on niin kauniita ja erilaisia. Mutta Ismetin päätä ei noin vaan käänellä! :D Se on vissiin joku statusjuttu täällä, että jos on varaa pukeutua merkkivaatteisiin niin sitten pukeudutaan. Että näytetään tavallaan sillä pukeutumisella oma elintaso. Miksi sitä pitäisi toisaalta niin kauheasti esitellä, eikö olis kiva pukeutua niin, että itse tykkää ja tuntuu hyvältä? En tiedä, mutta pakko kai mun on joku yksi vaate ostaa. Tykkään kyllä toisaalta vaatteista ja niiden yhdistelemisestä, joten varmaan me päästään yhteisymmärrykseen… :D Miten te muuten tykkäätte pukeutua? Onko teillä joku tietty lookki?

Seuraavaan kertaan!

-Anni

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa

Tässä niitä kuvia, joita lupailin eilisessä videopostauksessa. Katsokaa nyt miten ihana paikka!

Minä Sultanahmet moskeijan edessa! :)

Onpa suloinen poika! 

Laiturilla on tunnelmaa.

Ihana kisu :)

Lounashetki satamassa.

Katumaisemaa.

Puluja :)

Ettei vaan tulis kolari laivoilla?

Satamaa ja kauniin värinen vesi!

!

Yerebatan Sarnici, jännittävä paikka Istanbulissa!

Sultanahmet moskeija! HUIKEAN KAUNIS!!

Istanbul illalla.

Seilaamassa :)

Istanbulin ihmeitä

Tässä taas uutta vloggausta! :))
Käytiin Ismetin kanssa Istanbulissa! Se oli ihan mieletön paikka! :)

Musiikkia, musiikkia!

Mä en oikein ole innostunut turkkilaisista elokuvista. Ollaan muutama käyty Ismetin kanssa katsomassa ja mun täytyy sanoa, että turkkilaiset tv-sarjat on paljon koukuttavampia ja parempia! Oon kohta saanut sen tyttö ja punainen huivi –sarjan katsottua kokonaan ja alan jopa tajuta vähän niitä repliikkejä ja muita turkiksikin! Oon niin ylpee :D Osaako kukaan teistä muuten turkkia? Tai haluaisitteko opiskella? Mun mielestä se on ihana kieli!

Tv-sarjojen lisäksi oon innostunut turkkilaisesta musiikista. Onko kukaan teistä koskaan kuunnellut turkkilaista musiikkia? Mulla oli tosi erilainen käsitys siitä kuin mitä oon täällä huomannut sen olevan! Kaikki varmaan tietää tän – se on soinut radiossa paljon myös Suomessa:

Mun mielestä Tarkanilla on muitakin hyviä biisejä, mutta täällä on niin paljon enemmänkin artisteja ja haluaisin esitellä teille niitä mitä luulen, että ette oo ennen kuulleet! Ekaksi haluan esitellä teille Sezen Aksun. Se on oikeastaan kaiken turkkilaisen pop-musiikin takana – tavallaan niin kuin kuningatar! Se on tehnyt tosi paljon töitä, että on saanut nostettua tän musiikin ihmisten suosikiksi ja auttaa nykyajan artistejakin pääsemään pinnalle. Kuningatar ja hyvä haltiakummi samassa – tykkään! :)

Olin muuten jotenkin ajatellut, että Turkissa on vaan sellaista nopeatempoista ja menevää musaa. Yllätyin, kun täällä onkin vaikka kuinka paljon balladeja ja muita hitaampia biisejä! Ja jotenkin tykkään just niistä eniten…en tiedä miksi! Voi olla, että ne on just tietyllä tavalla erilaisia verrattuna siihen mitä on tottunut kuuntelemaan!

Oon kuunnellut tosi paljon naisartisteja täällä, niillä on jotenkin mielenkiintoisempaa musiikkia. Miehistä tykkään ehkä eniten Kenan Doğulusta ja Tarkanista. Ne taitaa olla suosituimmat turkkilaiset miesartistit myös Turkin ulkopuolella. On muitakin hyviä, mutta tätä oon kuunnellut eniten. Ismetkin tykkää niistä, vaikkei se myönnä! ;)

Monet ulkomaalaiset sanoo, että suomen kieli on niin kaunista laulettuna, mutta kyllä mun mielestä turkki vie voiton. Se on niin jotenkin sulavaa ja soljuu vaan korvissa. Voisin kuunnella näitä loputtomiin!

-Anni

Elänkö jo arkea?

Pääsette taas ihastelemaan mun naamaa – uusi vlogipäivitys julkaistu! Aiheena arki :D Oon myös instassa @animalinen :)

Aika juoksee, niin minäkin

Aika on nyt kyllä vaan hujahtanut jonnekin! Anteeksi siis kovasti pitkästä päivitysvälistä! Jotenkin täällä ei kaipaa nettiä ja muuta tietotekniikkaa yhtään niin paljon kuin Suomessa. Tuntuu, että meen mieluummin ulos kävelylle tai tutustumaan paikallisten elämään kuin istun tietokoneella ja selaan nettiä. Kaikki kaveritkin valittaa, kun en koskaan ehdi jutella niiden kanssa – oon tosi pahoillani, yritän parantaa! Mutta toisaalta kun ei tätä oikein osaa pukea sanoiksi, että miksi mulla on täällä niin kiireistä, kun ei oikeastaan ole…täällä kaikilla on vaan jotenkin niin ihana asenne elämään ja se on tarttunut. Ikinä ei ole kiire ja aina on aikaa pysähtyä juttelemaan tutuille ja tuntemattomille. Turhaan me kaikki stressataan itseämme niin kauheasti kiireellä ja suorittamisella, kun elämä voi olla oikeasti leppoisaa ja rauhallista – kiireetöntä! 

Mutta on tässä ehtinyt tapahtuakin vaikka mitä sen jälkeen, kun viimeksi kirjoitin. Käytiin Ismetin kanssa tosiaan siellä markkinoilla ja ollaan käyty pari kertaa uudestaankin. Siellä on aivan mahtavaa! 
 

Minä tutkimassa ihania mattoja!

Näitä haluun mukaan Suomeen!

Niin paljon tuoreita hedelmiä ja mausteita, etten oo ikinä nähnyt. Ja sitten siellä oli kaikenlaisia käsitöitä ja vaikka mitä muuta ihanaa. Ismet myös tutustutti mut turkkilaiseen katuruokaan. Monille siitä tulee mieleen kebab ja sitä mäkin maistoin. Yritin kyllä sanoa Ismetille, että oon maistanut sitä jo Suomessa eikä se ole mun suosikkini – mutta voi tätä turkkilaista versiota! Se oli aivan suussa sulavaa! Jälkkäriksi syötiin maailman mehukkainta vesimelonia ja Ismet osti mulle vielä tuoreita aprikooseja kotiin viemisiksi. Isän perhe oli aivan haltioissaan, kun vein ne niille ja ne kehui Ismetiä maasta taivaisiin… Tässä vähän kuvia!

Mausteita, mausteita!

Grillattua maissia, herkullista...

Tosta tuli tikkari, iiik miten ihana!

Niin söpöjä lasituikkuja!

Jotenkin hassua, kun isän perhe yrittää koko ajan keksiä mulle ja Ismetille yhteistä tekemistä…ihan niin kuin ne yrittäisi parittaa meitä tai jotain! Mutta eihän ne nyt oikeasti voi tosissaan olla, ei Ismet vois ikinä olla musta kiinnostunut, se kun on ainakin yli kakskyt ja mä oon vaan tällanen teinityttö. Mä uskon, että se yrittää vaan olla mukava, kun tietää, että mulla ei oo ketään kavereita täällä! Mutta se on kyllä hauska tyyppi ja sen kanssa on niiiin kiva viettää aikaa!

No, ehkä puhun jostain muusta kuin Ismetistä hetken nyt… :D Isän koko suku on aivan hullaantunut turkkilaisiin tv-draamoihin. Ne tulee joka ilta meidän luo istumaan iltaa ja katsomaan uusimmat käänteet. Ja ne tv-sarjat ei ole mitään puolen tunnin mainoksilla kyllästettyjä pläjäyksiä niin kuin Suomessa vaan ne saattaa kestää kaksikin tuntia per jakso. Siis kaksi tuntia, se on jo elokuvan verran! Mä yritän pysyä kanssa kärryillä siitä mitä niissä tapahtuu, että voin osallistua keskusteluun, mutta ne on tosiaan turkiksi eikä mun kielitaito ihan vielä riitä seuraamaan niitä livenä. Toki Ismet yrittää opettaa mulle koko ajan turkkia ja kyllä mä opinkin, mutta silleen hitaasti ja varmasti :D 

Mä oon löytänyt netistä yhden sellaisen sarjan, josta tykkään tosi paljon ja oon katsonut sitä itsekseni. Sen nimi on Al Yazmalım eli tyttö, jolla on punainen huivi. En mä siitä vielä ihan kauheasti ymmärrä, mutta yritän kovasti! Jotain jaksoja löytyy englanniksikin tekstitettyinä niin sekin auttaa jo kovasti. Jotenkin tosi mielenkiintoista, kuinka erilaisia nää sarjat on verrattuna Suomeen. Aika avartavaa huomata, että maailmassa on niin erilaisia juttuja vaikka me kaikki ollaan ihan samanlaisia ihmisiä! Oon ajatellut, että voisin sitten Suomessakin alkaa seurata vähän tällaisia tuntemattomampia sarjoja netistä. Onko teillä jotain vinkkejä? :)

Ja nyt muuten kelpaa katsella sarjoja. Ismet oli nimittäin ihana ja antoi mulle sen nettitunnukset yliopistolle, jossa se opiskelee. Niin, Ismetistä tulee muuten arkkitehti, jos en oo muistanut mainita! Mutta pääsen siis täällä kirjastossa nettiin milloin haluan…tai silloin, kun yliopisto on auki, en nyt keskellä yötä tänne voi tulla! Mutta nyt ajattelin lopettaa tän lavertelun ja syventyä katsomaan seuraavaa jaksoa tosta sarjasta, joten moido! :)

-Anni