Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa

Tässä niitä kuvia, joita lupailin eilisessä videopostauksessa. Katsokaa nyt miten ihana paikka!

Minä Sultanahmet moskeijan edessa! :)

Onpa suloinen poika! 

Laiturilla on tunnelmaa.

Ihana kisu :)

Lounashetki satamassa.

Katumaisemaa.

Puluja :)

Ettei vaan tulis kolari laivoilla?

Satamaa ja kauniin värinen vesi!

!

Yerebatan Sarnici, jännittävä paikka Istanbulissa!

Sultanahmet moskeija! HUIKEAN KAUNIS!!

Istanbul illalla.

Seilaamassa :)

Istanbulin ihmeitä

Tässä taas uutta vloggausta! :))
Käytiin Ismetin kanssa Istanbulissa! Se oli ihan mieletön paikka! :)

Musiikkia, musiikkia!

Mä en oikein ole innostunut turkkilaisista elokuvista. Ollaan muutama käyty Ismetin kanssa katsomassa ja mun täytyy sanoa, että turkkilaiset tv-sarjat on paljon koukuttavampia ja parempia! Oon kohta saanut sen tyttö ja punainen huivi –sarjan katsottua kokonaan ja alan jopa tajuta vähän niitä repliikkejä ja muita turkiksikin! Oon niin ylpee :D Osaako kukaan teistä muuten turkkia? Tai haluaisitteko opiskella? Mun mielestä se on ihana kieli!

Tv-sarjojen lisäksi oon innostunut turkkilaisesta musiikista. Onko kukaan teistä koskaan kuunnellut turkkilaista musiikkia? Mulla oli tosi erilainen käsitys siitä kuin mitä oon täällä huomannut sen olevan! Kaikki varmaan tietää tän – se on soinut radiossa paljon myös Suomessa:

Mun mielestä Tarkanilla on muitakin hyviä biisejä, mutta täällä on niin paljon enemmänkin artisteja ja haluaisin esitellä teille niitä mitä luulen, että ette oo ennen kuulleet! Ekaksi haluan esitellä teille Sezen Aksun. Se on oikeastaan kaiken turkkilaisen pop-musiikin takana – tavallaan niin kuin kuningatar! Se on tehnyt tosi paljon töitä, että on saanut nostettua tän musiikin ihmisten suosikiksi ja auttaa nykyajan artistejakin pääsemään pinnalle. Kuningatar ja hyvä haltiakummi samassa – tykkään! :)

Olin muuten jotenkin ajatellut, että Turkissa on vaan sellaista nopeatempoista ja menevää musaa. Yllätyin, kun täällä onkin vaikka kuinka paljon balladeja ja muita hitaampia biisejä! Ja jotenkin tykkään just niistä eniten…en tiedä miksi! Voi olla, että ne on just tietyllä tavalla erilaisia verrattuna siihen mitä on tottunut kuuntelemaan!

Oon kuunnellut tosi paljon naisartisteja täällä, niillä on jotenkin mielenkiintoisempaa musiikkia. Miehistä tykkään ehkä eniten Kenan Doğulusta ja Tarkanista. Ne taitaa olla suosituimmat turkkilaiset miesartistit myös Turkin ulkopuolella. On muitakin hyviä, mutta tätä oon kuunnellut eniten. Ismetkin tykkää niistä, vaikkei se myönnä! ;)

Monet ulkomaalaiset sanoo, että suomen kieli on niin kaunista laulettuna, mutta kyllä mun mielestä turkki vie voiton. Se on niin jotenkin sulavaa ja soljuu vaan korvissa. Voisin kuunnella näitä loputtomiin!

-Anni

Elänkö jo arkea?

Pääsette taas ihastelemaan mun naamaa – uusi vlogipäivitys julkaistu! Aiheena arki :D Oon myös instassa @animalinen :)

Aika juoksee, niin minäkin

Aika on nyt kyllä vaan hujahtanut jonnekin! Anteeksi siis kovasti pitkästä päivitysvälistä! Jotenkin täällä ei kaipaa nettiä ja muuta tietotekniikkaa yhtään niin paljon kuin Suomessa. Tuntuu, että meen mieluummin ulos kävelylle tai tutustumaan paikallisten elämään kuin istun tietokoneella ja selaan nettiä. Kaikki kaveritkin valittaa, kun en koskaan ehdi jutella niiden kanssa – oon tosi pahoillani, yritän parantaa! Mutta toisaalta kun ei tätä oikein osaa pukea sanoiksi, että miksi mulla on täällä niin kiireistä, kun ei oikeastaan ole…täällä kaikilla on vaan jotenkin niin ihana asenne elämään ja se on tarttunut. Ikinä ei ole kiire ja aina on aikaa pysähtyä juttelemaan tutuille ja tuntemattomille. Turhaan me kaikki stressataan itseämme niin kauheasti kiireellä ja suorittamisella, kun elämä voi olla oikeasti leppoisaa ja rauhallista – kiireetöntä! 

Mutta on tässä ehtinyt tapahtuakin vaikka mitä sen jälkeen, kun viimeksi kirjoitin. Käytiin Ismetin kanssa tosiaan siellä markkinoilla ja ollaan käyty pari kertaa uudestaankin. Siellä on aivan mahtavaa! 
 

Minä tutkimassa ihania mattoja!

Näitä haluun mukaan Suomeen!

Niin paljon tuoreita hedelmiä ja mausteita, etten oo ikinä nähnyt. Ja sitten siellä oli kaikenlaisia käsitöitä ja vaikka mitä muuta ihanaa. Ismet myös tutustutti mut turkkilaiseen katuruokaan. Monille siitä tulee mieleen kebab ja sitä mäkin maistoin. Yritin kyllä sanoa Ismetille, että oon maistanut sitä jo Suomessa eikä se ole mun suosikkini – mutta voi tätä turkkilaista versiota! Se oli aivan suussa sulavaa! Jälkkäriksi syötiin maailman mehukkainta vesimelonia ja Ismet osti mulle vielä tuoreita aprikooseja kotiin viemisiksi. Isän perhe oli aivan haltioissaan, kun vein ne niille ja ne kehui Ismetiä maasta taivaisiin… Tässä vähän kuvia!

Mausteita, mausteita!

Grillattua maissia, herkullista...

Tosta tuli tikkari, iiik miten ihana!

Niin söpöjä lasituikkuja!

Jotenkin hassua, kun isän perhe yrittää koko ajan keksiä mulle ja Ismetille yhteistä tekemistä…ihan niin kuin ne yrittäisi parittaa meitä tai jotain! Mutta eihän ne nyt oikeasti voi tosissaan olla, ei Ismet vois ikinä olla musta kiinnostunut, se kun on ainakin yli kakskyt ja mä oon vaan tällanen teinityttö. Mä uskon, että se yrittää vaan olla mukava, kun tietää, että mulla ei oo ketään kavereita täällä! Mutta se on kyllä hauska tyyppi ja sen kanssa on niiiin kiva viettää aikaa!

No, ehkä puhun jostain muusta kuin Ismetistä hetken nyt… :D Isän koko suku on aivan hullaantunut turkkilaisiin tv-draamoihin. Ne tulee joka ilta meidän luo istumaan iltaa ja katsomaan uusimmat käänteet. Ja ne tv-sarjat ei ole mitään puolen tunnin mainoksilla kyllästettyjä pläjäyksiä niin kuin Suomessa vaan ne saattaa kestää kaksikin tuntia per jakso. Siis kaksi tuntia, se on jo elokuvan verran! Mä yritän pysyä kanssa kärryillä siitä mitä niissä tapahtuu, että voin osallistua keskusteluun, mutta ne on tosiaan turkiksi eikä mun kielitaito ihan vielä riitä seuraamaan niitä livenä. Toki Ismet yrittää opettaa mulle koko ajan turkkia ja kyllä mä opinkin, mutta silleen hitaasti ja varmasti :D 

Mä oon löytänyt netistä yhden sellaisen sarjan, josta tykkään tosi paljon ja oon katsonut sitä itsekseni. Sen nimi on Al Yazmalım eli tyttö, jolla on punainen huivi. En mä siitä vielä ihan kauheasti ymmärrä, mutta yritän kovasti! Jotain jaksoja löytyy englanniksikin tekstitettyinä niin sekin auttaa jo kovasti. Jotenkin tosi mielenkiintoista, kuinka erilaisia nää sarjat on verrattuna Suomeen. Aika avartavaa huomata, että maailmassa on niin erilaisia juttuja vaikka me kaikki ollaan ihan samanlaisia ihmisiä! Oon ajatellut, että voisin sitten Suomessakin alkaa seurata vähän tällaisia tuntemattomampia sarjoja netistä. Onko teillä jotain vinkkejä? :)

Ja nyt muuten kelpaa katsella sarjoja. Ismet oli nimittäin ihana ja antoi mulle sen nettitunnukset yliopistolle, jossa se opiskelee. Niin, Ismetistä tulee muuten arkkitehti, jos en oo muistanut mainita! Mutta pääsen siis täällä kirjastossa nettiin milloin haluan…tai silloin, kun yliopisto on auki, en nyt keskellä yötä tänne voi tulla! Mutta nyt ajattelin lopettaa tän lavertelun ja syventyä katsomaan seuraavaa jaksoa tosta sarjasta, joten moido! :)

-Anni

Juhlahumua ja uusia tuttavuuksia

Huh huh, millaisia nää ekat päivät on olleet! Mulle pidettiin heti aluksi aivan järkyttävän iso tervetulojuhlat. Olin ihan päästäni pyörällä, kun mulle esiteltiin kaiken maailman serkkuja ja tätejä ja setiä ja muita. Oon nyt imenyt kaikkea tätä uutta sisääni pari päivää enkä meinaa saada millään tarpeekseni. Tää on ihana paikka! Vaikka siellä juhlissa ei kukaan juonut alkoholia niin tuntui, että koko tunnelma oli ihan huumaantunut. Tai ehkä musta vaan tuntui siltä, kun kaikki oli niin uutta! :D Täällä on niin upeat maisemat ja ilmakin tuoksuu jotenkin erilaiselta kuin Suomessa – eksoottiselta! On jotenkin tosi outoa, kun kaikki on niin tuttavallisia …ihan niin kuin ne olis tunteneet mut aina! Ja ne kaikki kutsuu mua Haleksi. Se on mun toinen nimi, mutta äiti halusi mun kutsumanimeksi Annin. Aika hassua muuten, kun Trabzon on Suomen kanssa samalla aikavyöhykkeellä. Täällä on siis sama aika kuin Suomessa, vaikka oon ihan toisella puolella maailmaa!


Mutta niistä juhlista vielä. Siellä oli siis tosi paljon ihmisiä, en edes tiedä ketä ne kaikki oli. Mulla on täällä tosiaan aivan mieletön määrä kaikkia sukulaisia ja isän perhetuttuja. Toivottavasti mä saan tutustua mahdollisimman moneen niistä! Mut oli laitettu istumaan kunniapaikalle ja mun vieressä istui isän tuttavaperheen poika Ismet. Se oli aivan mielettömän hauskaa seuraa ja se sai kaikki viihtymään sen hassuilla jutuilla. Ismet lupasi viedä mut perinteisille turkkilaisille markkinoille ja esitellä mulle Trabzonia ja turkkilaista kulttuuria. Isä oli tosi mielissään, kun tulin Ismetin kanssa juttuun. Se on kuulemma kunnon poika, joka voi pitää musta huolta! Ei sillä, että tarttisin erityisesti huolenpitoa, mutta aika ritarillistahan se on! :)

Niin ja niille, jotka ei koskaan ole maistaneet turkkilaista ruokaa niin voin luvata, että maistaminen kannattaa! Aivan uskomattoman hyvää! Baklava! Se on pähkinöillä täytetty voitaikinasta tehty leivos, jonka päällä on hunajaa. Nam, tulee ihan vesi kielelle, kun ajattelenkin niitä! Mun mummi tekee kuulemma seudun parasta baklavaa. Niitä oli tarjolla myös siellä juhlissa ja söin ihan liian paljon! :D Myös mezet on hyviä. Ne on sellaisia pieniä vähän niin kuin maistiaisia tai tapaksia. Voisin syödä niitäkin loputtomiin! Pitäisköhän mun urkkia joku resepti ja jakaa se teille niin pääsette maistamaan? Tai kiinnostaako teitä ylipäätän ruoka? Tai kokkaaminen? Mä en oo ikinä ollut kauhea kokkaamaan vaikka syödä tykkäänkin. Mutta nyt aion kyllä ehdottomasti opetella. Voi kyllä olla, että nää reseptit on aika salainen asia perheen naisten piirissä. Mutta nyt en kyllä puhu enää yhtään ruoasta tai kuolen nälkään! :D

Tässä herkullisia mezejä.

Ihanaa tuoretta kalaa! Nam!

Mä kävisin varmaankin maistelemassa enemmän myös katukahviloiden tarjontaa, mutta isän suku ei pidä siitä, että mä liikun ulkona paljon yksin. Se on kuulemma ihan turvallista täällä, mutta kunnolliset turkkilaiset tytöt ei vaan hengaile kaduilla turhaan eikä varsinkaan yksin. Eihän se kyllä turhaa olisi, kun haluan vain tutustua turkkilaiseen kulttuuriin ja ruokaan! Sitä paitsi kaikki tuntuu olevan tosi mukavia täällä ja niitä tuntuu aidosti kiinnostavan se, että mistä mä olen kotoisin ja miksi mä olen tullut juuri Trabzoniin. Mutta oon aivan innoissani, koska Ismet vie mut sinne markkinoille! Siitä tulee varmasti niin kivaa! Onko teistä kukaan käynyt missään tollaisilla markkinoilla ulkomailla? Teittekö hyviä ostoksia? :)

Mitäs muuta mä teille kertoisin? Pitäiskö puhua säästä? Lämmintä ja aurinkoa riittää. Mä olen käyttänyt täällä aurinkovoidetta joka kerta, kun menen ulos. En mä kauhean helposti edes pala, mutta en todellakaan halua erottua muista katkaravun värisenä turistina! :D Täällähän pääsee ihan rannallekin, koska tää on merenrantakaupunki, mutta rannalla makoilu ei oiken ole mun juttu. Kun on niin paljon mielenkiintoisempaakin nähtävää.

Nyt mä meen, koska Ismet tulee ihan just hakemaan mua sinne markkinoille. Sieltä saa kuulemma ostaa maailman parhaita tuoreita hedelmiä ja muuta ihanaa. Ismet lupasi näyttää mulle parhaat ostospaikat! Mä päivitän teille sitten, että miten siellä meni. Moi moi ja palataan (mut ei auringossa)! ;)

-Anni

Uusia tuulia!

Aloitin reissublogin nyt! Ajattelin kokeilla tällästä vloggausta ja kertoo mun jännittävästä matkasta juurilleni Turkkiin.

Tässä mun eka vloggaus! :) :) Kertokaa mitä tykkäätte!

Käykää myös kurkkimassa mun FB-profiilia täältä! :)