Moikka!
Miten teillä on viime viikot menneet? :) Mulla on ollut kova kiire koulussa ja
sit oon yrittänyt mahdollisimman paljon löytää aikaa jutella Ismetin kanssa.
Tää kihloissa olo on ihanaa, mutta jollain tapaa myös tosi raastavaa, kun
toinen on niin kaukana :( Eikö nyt olis just se aika, kun meillä olisi oikeus
olla superrakastuneita ja näyttää se koko maailmalle ilman, että ihmiset pitää
meitä hölmöinä? Ei sillä, että mua haittaisi se, että mua pidetään hölmönä
muutenkaan, mutta kuitenkin. Onneksi me saadaan pian olla sitten koko ajan
yhdessä, kun mennään naimisiin ja muutetaan yhteen. Odotan meidän yhteistä
elämää niin kovasti, vaikka voikin välillä tietysti käydä hermoille, kun on
tottunut siihen, ettei toinen oo koko ajan siinä vieressä :D
Toisaalta
hyvä puoli tässä etäsuhteessa on se, että meillä on ollut nyt aikaa jutella
kunnolla ja jakaa meidän unelmia ja haaveita tulevaisuudelle. Ollaan puhuttu tosi paljon ja heti aluksi
päätettiin, että mä muutan Ismetin luo Turkkiin, jotta voidaan aloittaa
kunnolla meidän yhteinen elämä. Sitten ruvettiin miettimään, että ehkä mun
olisi kuitenkin hyvä käydä ainakin lukio täällä Suomessa ja Ismet lupasi
harkita, että se voisi muuttaa Suomeen töihin siksi aikaa, että saisin koulun
käytyä ja voitais palata sitten Turkkiin yhdessä. Olisi kyllä niin ihanaa, jos
saataisiin asua yhdessä jo mun lukioaikana ja Ismetkin saisi tutustua paremmin
mun suomalaiseen puoleen elämästä. Mulle on tosi tärkeää, että se tutustuu mun
ystäviin ja perheeseen ja sitten ihan suomalaiseen kulttuuriinkin –
suomalaisuus ja nää ihmiset on kuitenkin se toinen puoli musta! :)
Mutta
Suomi-elämä ollaan suunniteltu kuitenkin vaan väliaikaiseksi eli Turkkiin suunnattaisiin
mahdollisimman pian. Kyllä Turkki vaan on meidän maa ja se paikka, jossa
molemmat viihdytään ja halutaan asua. Ismet haluaisi ehkä jäädä Trabzoniin,
jotta voidaan olla lähellä sukua, mutta mua houkuttelee enemmän Istanbul. Se
kaupunki vei niin mun sydämen mennessään! Siellä yhdistyi tosi
mielenkiintoisella tavalla perinteet ja moderni suurkaupunki. Ja sieltä olisi
tosi hyvät yhteydet sekä Suomeen että Trabzoniin, kun halutaan käydä
moikkaamassa sukulaisia ja kavereita aina välillä.
Mä en ole
ajatellut jäädä kotirouvauksi, vaikka muutettaisiinkin Turkkiin, vaikka tiedän,
että Ismetin suku ja mun isäni toivovat kauheasti, että perustettaisiin perhe
jo heti naimisiin menon jälkeen. Meille kuitenkin riittää Ismetin kanssa tää
meidän kaksihenkinen perhe nyt alkuun (tai kolmihenkinen, jos pelastan Istanbulin
kaduilta kissan niin kuin puhuin aiemmin). Lapsia ehtii tehdä sitten
myöhemminkin, mehän ollaan vasta tosi nuoria! Mä haluaisin ainakin opiskella
vielä lisää ja Ismet haluaisi puolestaan nähdä maailmaa. Ja kun ollaan eletty näin pitkään
etäsuhteessa niin olis jotenkin ihana nauttia vaan Ismetin seurasta vähän aikaa
– että saisin sen ihan vain itselleni hetkeksi! :)
Lisää Istanbulia kuvan muodossa <3 |
Ajattelin, että voisin hakea yliopistoon Istanbulissa. Voisin opiskella vaikka
journalismia tai historiaa, molemmat kiinnostaa tosi paljon. Istanbulissa on
useampi mahdollisuus opiskella englanniksi, vaikka tietysti haluaisin oppia
turkinkin mahdollisimman hyvin. Mutta en usko, että pystyn yliopisto-opintoihin
vielä näin pian turkiksi :D Ehkä turkki voisi olla mun sivuaine? Ja kyllähän
sitä nopeasti oppii, kun joutuu sitten päivittäin käyttämään uusien kavereiden,
opettajien ja muiden kanssa.
Musta on
ihana haaveilla, eikö teistäkin? :) Mistä te unelmoitte? Tai mistä haaveilette
tulevaisuuden suhteen? Tän postauksen kuvat on muuten siltä mun Turkin
reissulta, jonka takia tän blogin alunperin perustinkin. Ihana Istanbul ja
Ismet, kunpa pääsisin pian takaisin! ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti