torstai 21. elokuuta 2014

We’ll meet again

No tässä vihdoin raporttia mun viimeisistä hetkistä Turkissa...

Mun tulee niin ikävä kaikkea! Enkä mä todellakaan voi uskoa, että mun matka on jo ohi…mihin kaikki aika kului ja mitä mä tein? Tuntuu, että ihan vasta tulin Turkkiin ja vaikka oon oppinut tosi paljon ja tavannut aivan mielettömiä ihmisiä niin silti tuntuu, etten olis ollu valmis lähtemään takaisin Suomeen. Olis ollut vielä niin paljon nähtävää ja koettavaa! 

Suloisia sukulaispoikia :)
Meillä oli ne mun jäähyväisjuhlat ja ne oli kyllä taas niin mahtavat! Turkissa osataan juhlia ja ne juhlat oli vielä jotenkin erityisen tärkeät mulle. 
Lähdössä juhliin :)

Kaikki siellä oli tulleet oikeasti mua varten – okei, olihan ne tulleet esimerkiksi sinne tervetulojuhlaankin, mutta sillon ne halus vaan tavata mut. Nyt niille oli tärkeää olla paikalla, koska ne oikeasti välitti musta ja halusi nähdä mut vielä ennen lähtöä. Ja vaikka ne oli jäähyväisjuhlat niin kaikki juhli silti jotenkin tosi iloisesti. Mullakin oli lopulta tosi iloinen ja hauska olo! Mutta kai turkkilaiset ajattelee sen niin, että me tavataan taas – eikä niin kuin pessimistit ja vähän realistitkin, ettei nähdä enää koskaan! Tässä muutama kuva juhlista :)




Onnellisena juhla-aterialla!
Isän suku on ollut aivan uskomattoman ihana mua kohtaan. Ne otti mut alusta asti osaksi perhettä ja musta ei ole koskaan tuntunut siltä, että olisin yhtäkkiä vaan ilmestynyt niiden elämään. Onko teistä joskus tuntunut samalta? Toivottavasti mä näen mahdollisimman montaa niistä vielä tulevaisuudessa! Mutta jos totta puhutaan niin jotenkin nyt ei inspiroi yhtään kirjoittaa. Siispä jätän teidät fiilistelemään biisiä, joka kuvaa mun tunteita just nyt: 


-Anni

1 kommentti: